Aloittaminen

(Sandro Botticelli: Dante Alighieri)

On mielenkiintoista aloittaa asioita, tehdä jotain uutta. Muulla tavalla ei opi. Kyky tehdä aloite on kykyä elvyttää, ruokkia elämää, karkottaa kuolema. Aloitteen tekeminen, jonkin aloittaminen: se on uudelleensyntymistä.

Mitä merkitsee olla vapaa? Jean-Luc Nancy  kirjoittaa: ”Kukaan ei ala olemaan vapaa, vapaus on alku, ja se on alku loputtomasti.” Vapaus on pysymistä liikkeessä, aloittamista, siis luovuutta. On kuin kaikki olisi välttämätöntä, on kuin kaikki ympärillämme olisi tuttua, jo tiedettyä. Mutta jokin meissä yllättää meidät, joku tekee aloitteen, käynnistää jotain, ja maailmaan ilmaantuu eleitä, tekoja, tapahtumia. Olemme aloittaneet.

Mitä seuraavaksi tapahtuu? Emme tiedä. Kun aloitamme, emme tiedä mihin päädymme; olemme rikkoneet tavanomaisen kulun, irtaantuneet tutusta, irtaantuneet itsestämme, lähteneet vaeltamaan. Näin synnytämme merkityksiä. Tunnemme taas, että elämä voi olla merkityksellistä. Kestämme vaivat, koska emme tiedä, mihin voimme päätyä.

Päädymme johonkin, tulemme päätepisteeseen. Mutta voi aloittaa alusta, alkaa uudelleen. Ainakin siihen saakka kunnes kuolemme. Aloittamista ei voi päättää, sitä ei voi lopettaa, jos elämme.

En opeta mitään. Minulla ei ole oppia eikä teoriaa, joita opettaa. On vain aloitteita. Niiden tarkoitus on käynnistää jotain. En kirjoita alaviitteitä Platonin enkä kenenkään muunkaan teoksiin; kirjoitan alkuja, johdantoja teksteihin, joita ei ole olemassa. Ehkä ne ovat ikuisesti kirjoittamattomia teoksia, hiljaisuutta johon päädymme. Ehkä aloitteet synnyttävät vain hiljaisia hymyjä. Kuka haluaakaan enää valtavia muistomerkkejä ja palatseja? Miten paljon kauniimpia ovatkaan katoavat eleet, niin kuin tanssi näyttämöllä, hetken kadottua kadoksissa ilmestyäkseen uudestaan uutena, uudelleensyntyneenä!

Kun aloin nämä aloitukset, kun ryhdyin tekemään näitä alustuksia, päätin vain, että kyse on muustakin kuin hengissäselviämisestä; on pysyttävä elävänä. Ajattelen, jotta ajatukseni muuttuisi, ei pysyisi samana. En näytä mitään. Yritän nähdä. Ajattelen nähdäkseni, että voin muuttua. Näin suuntaan katseeni. Mitä hyötyä siitä on muille? Johdannot, alustukset eivät todista mitään, näytä toteen. Ne ovat merkintöjä kokemuksista ja harjoituksista, joiden tavoite on ajatuksen muuttuminen, elämän tekeminen eläväksi. Niiden hyöty voi olla vain siinä, että ne käynnistävät keskustelun, aloittavat yhteisen vaeltamisen, jota keskustelemiseksi sanotaan.  

Kunhan syntyy liikettä! Muulla ei ole väliä! Salaisuus ja syvin totuus, jonka voi paljastaa on, että on vain liikettä; ei ole olemuksia, pysyviä identiteettejä. Itsensä tunteminen, jonkinlainen itseymmärrys, joka ihmisen lähtökohdaksi tulee on tämä: Joka päivä aloitamme alusta, teemme itsemme uudestaan uusien sanojen kautta, niiden sisällä.

Tämä liike, aloittamisen ja käynnistymisen liike, on siirtymisen tila, matka, joka määrittää suhdettamme totuuteen. Totuus ei ole keksittävä asia, vaan voima – jotakin, jonka kautta elämme ja luomme itseämme. Emme tiedä mitä ihminen voi olla, jos aloitamme jotain, jos yhä elämme ja näemme, ettei oma itse ole jo annettua: oma itse täytyy luoda.

Prosessi, siis kulku ja eteneminen, on jatkuvaa. Me olemme koko ajan tilanteessa, jossa meidän täytyy aloittaa uudelleen. Kun joku – esimerkiksi Dante tai Roland Barthes – päättää aloittaa uuden elämän, tällä päätöksellä on paljon tekemistä iän kanssa. Dante oli 35-vuotias, elämän keskitiessä, kun Beatrice kuoli ja hän kirjoitti teoksensa Vita Nuova. Kun Barthes luonnosteli itselleen uutta elämän projektia, jolle antoi nimen Vita Nova, hän oli yli 60-vuotias; hän tunsi, ettei ollut aikaa kokeilla mitä tahansa, oli valittava. Tässä on mukana tunne, ettei elämää pitäisi haaskata.

Kun joku janoaa uutta elämää, uuden saamista elämään, häntä ei ohjaa välttämättä pyrintö kohti ennalta-asetettua, patsasmaiseksi muodostunutta ylevää ideaalia. Tavoite ei ole moraalinen täydellisyys ainakaan sanan tavanomaisessa merkityksessä. Uuden elämän janoajaa motivoi halu päästä esimerkiksi ilottomuudesta, kiukkuisuudesta tai väsymyksestä. Hän haluaa tehdä elämästä taas elettävän. Tieto ei tee elämää elettäväksi; se ei anna energiaa. On tehtävä valinta, valittava valinta niin kuin joku sanoi.

Kuka osaa syntyä uudestaan, aloittaa alusta? Se on välttämätöntä.