(Lapset leikkimässä Espanjan sisällissodan aikana)
Otin joskus filosofiakahvilan aiheeksi tilan ja paikan (Tila ja paikka 2.syyskuuta 2009).
Pelkäsin etukäteen, että aihe on kovin teoreettinen ja vieras, mutta
keskustelut olivat mielenkiintoisia. Tämä oli yksi opetus minulle: Ei kannata
varoa ”vaikeita” aiheita.
Paikka ja tila voisi olla uudestaan aiheena. Olisi
varmasti inspiroivaa puhua ”tilan poetiikasta” niin kuin Bachelard. Tilanne on
silti huono innokkuudelle. Liian monet paikat ja tilat on tehty
sotilasalueiksi; ne on militarisoitu tankkien kanssa tai sitten
intellektuaalisesti. Siksi haluaisin ottaa aiheeksi mieluummin sodan. Jos vain
osaisin...
Olen puhunut aina etiikasta ja kytkenyt sen termiin ethos, jonka kääntäminen luonteeksi on
hiukan epätarkkaa ja harhaanjohtavaa. Minua kiinnostaisi luoda valaistusta
tähän teemaan puhumalla ”asenteesta”. Tälla sanalla en tarkoita vain tapaa
reagoida johonkin, vaan aktiivisempaa otetta, tapaa ohjata itseään.
Minua on pyydetty puhumaan myös rakkaudesta, erityisesti
lähimmäisenrakkaudesta. Tämä on hirveää. Tekisi mieli sanoa niin kuin silloin
kun minulta kysyttiin gynekologisia neuvoja: ”En osaa sanoa...” Otan silti
vakavasti harkintaan kaikki pyynnöt ja yritän ajatella asiaa. Varmasti keksisin
jotain kauheaa sanottavaa. Se olisi ihan helppoakin. Teen silti asiat itselleni
vaikeiksi ja etsin näkökulmaa, joka ei päästä itseäni eikä muita niin
helpolla...
mitenkäs olisi yksilön suhde tilaan ja paikkaan?
VastaaPoistaYritän ajatella, ymmärtää ehdotuksen.
VastaaPoista