(Ralph Ellison)
Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin "kaupungintalon" kahvila (sama rakennus missä Pohjoismainen kirjasto), torstaina (klo 16.00) La Carihuela Chica "Rafaelin aukiolla", Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla.
AJANKOHTAISTA ASIAA -KAHVILA TIISTAINA 6.3. klo 13.30. PAIKKA: Giovanni Pizzeria, C/Maestro Pedro Calvo, Kukon vieressä. AIHE: 8-M eli Naiset ja muutos
1.Maailma on mahdollisuus
Kirjoitin toukokuussa 2012:
"Tottelemattomuus on muutakin kuin yksittäisen määräyksen
noudattamattajättämistä. Se on haluttomuutta olla jonkun systeemin vankina.
Ralph Ellisonin näkymättömän miehen taistelu ei kohdistu vain määräyksiin tai
rajoituksiin. Hän sanoo:”I was looking for
myself and asking everybody except myself questions which I, and only I, could
answer.” (Etsin itseäni ja kysyin kaikilta muilta paitsi itseltäni kysymyksiä,
joihin minä, vain minä, voin vastata.”) Tässä lauseessa, sen kapinassa,
kieltäydytään muustakin kuin määräyksistä; siinä kieltäydytään hyväksymästä
jokin ulkopuolinen tiedollinen auktoriteetti.
Emme alistu pelkästään noudattamaan lakia, vaan myös elämään systeemin
mukaisesti: mukaudumme ja alistumme systeemiin, joka sitoo ihmisen
identiteettiin. Ellisonin Näkymätön mies on kuvausta kamppailusta verkossa,
jossa ihminen ei voi olla muuta kuin se mitä hänen identiteettinsä määrittelee.
Vain tottelemattomilla on tulevaisuus, sillä he muuttuvat."
Palasin Näkymättömään mieheen lokakuussa samana
vuonna:
"Ralph Ellisonin näkymätön mies elää maailmassa, jossa hänet koko ajan
määritellään ulkopuolelta. Musta mies Yhdysvalloissa elää sidottuna
identiteettiinsä. Identiteetti, johon hänet halutaan sitoa, on tunnettu,
valmis, kerta kaikkiaan ja kokonaan määritelty. Tällaisessa maailmassa – jos
ihminen haluaa elää omaan elämäänsä, luoda oman itsensä – ihminen kamppailee
määritelmiä vastaan ja taistelee saadakseen oikeuden olla erilainen. Kyse on oikeudesta muutokseen, oikeudesta olla olematta sama.
Jos tässä Ellisonin luomassa kuvassa maailmasta on jotain totuudellista,
tämä ulkoista maailmaa koskeva totuus voisi muuttaa meitä. Meidän olisi
mahdollisesti elettävä niin, että se muuttaa meitä. Silloin tämä totuus
paljastaisi meille jotain vapaudestamme ja mahdollisuuksistamme niin kuin se
teki romaanin päähenkilölle. Hän sanoo, kaikkien seikkailujen jälkeen: The world is a possibility if only you´ll discover it.”
2.Taistelu sairautta vastaan
Nimetön ja näkymätön
mies oppii monenlaisia asioita. Varmasti siksi, että näkymättömänä hän kohtaa
ankaria, äärimmäisiä kysymyksiä; hän ei paini vivahteiden kanssa. Hän sanoo
löytäneensä hyvän ja pahan, rehellisyyden ja epärehellisyyden ongelmat.
Kertoessaan tarinaansa hän on yrittänyt katsoa itsensä läpi ja hän tietää, että
siihen liittyy vaara. Aina kun hän on ollut rehellinen, hän on ollut vihattu.
Hän on ollut kaikken arvostetuin ja rakastetuin silloin, kun hän on ”oikeuttanut”
muiden virheellisiä uskomuksia tai kun hän on antanut ihmisille virheellisiä
vastauksia, sanonut sen mitä he ovat halunneet kuulla.
Hankaluus on siinä,
että näin toimiessaan hän on joutunut tarttumaan itseään kurkusta, kuristamaan
itseään. ”Kyllä, se teki heidät onnellisiksi ja se teki minut sairaaksi”, hän
toteaa. Lopulta, viimeistään lopussa, kovassa paikassa, kohtaamme tämän
kysymyksen: Miten hoitaa tällaista sairautta?
Vastaus on kaikkien
edessä. Se on helppo. Jos sairaaksi tekee se miten elää, täytyy elää toisin.
Vastaus on helppo, mutta ei ole helppo elää toisella tavalla. Ei ole helppo
muuttaa tapojaan.
Näkymätön mies antaa
silti meille näön, näkökulman, jopa aseita. Ensin täytyy olla tottelematon,
kapinallinen: on vastattava itse. Toiseksi täytyy osata katsoa mahdollisuuksia,
olla uskomatta välttämättömäksi kaikkea mitä sanotaan välttämättömäksi.
Ellisonin sankari ei
syytä ketään, ei väitä, että ongelma on hänen itsensä ulkopuolella, ainakaan
kokonaan. ”Pimeydestä” on ainakin puolet hänen sisällään. Taistelu käydään
itsen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti