Janten laki

(Aksel Sandemose)

Filosofiakahvila jatkuu tavalliseen tapaan ainakin viikolla 14. Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin "kaupungintalon" kahvila (sama rakennus missä Pohjoismainen kirjasto), torstaina (klo 16.00) La Carihuela Chica "Rafaelin aukiolla", Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla. 

AJANKOHTAISTA ASIAA -KAHVILA TIISTAINA 3.4. klo 13.30. PAIKKA: Kukko, saunan terassi, C/Maestro Pedro Calvo. AIHE: Tiedustelulaki

Tanskalais-norjalainen kirjailija Aksel Sandemosen esitti romaanissaan Pakolainen ylittää jälkensä (1933) satiirisen ajatuksen Janten laista, säännöistä, joita ahtaat yhteisöt vaalivat. Artikuloidut kymmenen lakia ovat:

1.Älä luule, että sinä olet jotain.

2.Älä luule, että olet yhtä hyvä kuin me.

3.Älä luule, että olet viisaampi kuin me.

4.Älä kuvittele, että olet parempi kuin me.

5.Älä luule, että tiedät enemmän kuin me.

6.Älä luule, että olet enemmän kuin me.

7.Älä luule, että sinä kelpaat johonkin.

8.Älä naura meille.

9.Älä luule, että kukaan välittää sinusta.

10.Älä luule, että voisit opettaa meille jotakin.

Sanotaan, että teoksessa kaikuu myös yksi artikuloitumaton sääntö, joka on:

Älä luule, että on jotain mitä emme jo tietäisi sinusta.

Eri taiteilijoiden (muun muassa Kalervo Palsa) ja ajattelijoiden kiinnostus tätä ”lakikokoelmaa” kohtaan johtunee siitä, että nämä todellisuudessa kirjoittamattomat säännöt on helppo tunnistaa. On myös helppo tuntea niiden vaikutus.

Minua tässä ilkeässä, satiirisessa, liian totuudenmukaiselta vaikuttavassa havainnossa ja väitteessä kiinnostaa se, että yhteisö näyttäytyy pienentävänä. Puhutaan kauniisti yhteisöllisyydestä, siitä puhutaan nostalgisesti. Niin kuin joskus olisi eletty kauniissa, harmonisessa maailmassa, jossa yhteisö kasvatti, nosti, kannatti. Janten laissa yhteisö, sen kirjoittamattomat säännöt, merkitsevät ennen kaikkea 1) yksilön tukahduttamista (sääntö 1) 2) mitätöintiä (säännöt 2-7, 10) 3)uhkailemista (säännöt 8-9).

Pienentävä vaikutus ei tietenkään kohdistu vain johonkin yksilöön. Koko maailma pienenee. Myöskään yhteisö ei onnistu tekemään itsestään muuta, enemmän. Se rajoittaa, pienentää itsensä, sulkee maailmansa.

Filosofisesti tämän tekee mielenkiintoiseksi muun muassa se, että moraali (se mitä niin vaalitaan) osoittautuu ahdistavaksi, hyvinkin haitalliseksi. Tietenkään tämä ei häiritse kunnon moraalifilosofia, koska hän pyörittelee abstraktioita, ei tartu näin todentuntuiseen kuvaan moraalista, siis tavoista, joiden mukaan yhteisö elää. Toisaalta oli kerran Ralph Waldo Emerson, joka ajatteli, että konformismi (moraalisuus sellaisena kuin se ilmenee Janten laissa) on hyveen puuttumista.

Jos ajattelemme eettisen arkkitehtoniikan (käyttääkseni Mihail Bahtinin termiä) näkökulmasta, voimme sanoa:

1.Minä itselleni tässä maailmassa on pienentämisen, väheksymisen määrittelemä.

2.Minä toiselle on ennen kaikkea alistuja, kumartaja.

3.Toinen minulle on herra, auktoriteetti, lyöjä, rankaisija.

Onko Janten laki kuollut? Olemmeko kasvaneet siitä ulos? Liioitteleeko Sandemose? Onko tämän vaara yhä maailmassamme, meissä? Ajattelen, että olisi tehtävä töitä, keksittävä välineitä, jotta välttäisimme kuihtumisen. Tarvitsemme toisenlaista ”arkkitehtoniikkaa”, toisenlaista suhdetta itseen ja toiseen. Mistä välineet? Mistä työntekijät?

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila