Aiheena Torre del Marissa 2.5.Keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla.
On tunnetusti vaikea sanoa mitä on elämä. Se on outo ja ohimenevä tila, jonka merkkejä ovat esimerkiksi aineenvaihdunta, kasvu ja moduliinirakenne (elävän olennon rakentuminen soluista) jne. Puhumme asiasta biologisesti, mutta ihmiset osasivat puhua elämästä ennen kuin kehittivät biologiaa tai osasivat tutkia asiaa luonnontieteellisesti.
On tunnetusti vaikea sanoa mitä on elämä. Se on outo ja ohimenevä tila, jonka merkkejä ovat esimerkiksi aineenvaihdunta, kasvu ja moduliinirakenne (elävän olennon rakentuminen soluista) jne. Puhumme asiasta biologisesti, mutta ihmiset osasivat puhua elämästä ennen kuin kehittivät biologiaa tai osasivat tutkia asiaa luonnontieteellisesti.
Antiikin kreikkalaisilla oli kaksi sanaa, jotka
merkitsevät elämää: zoe ja bios. Zoe oli sana, joka oli lähempänä biologista ymmärrystä; se merkitsi
elämää paljaana, sellaisenaan, ilman määreitä; se oli jotain yhteistä
ihmisille, eläimille, kasveille. Bios
oli elämä, jota voitiin arvioida, sitä voitiin sanoa hyväksi tai huonoksi.
Filosofia kiinnittyi biokseen, syntyi
ja kehittyi suhteessa siihen; se problematisoi ihmisen tavan elää ja kysyi, miten
elämää voi arvioida. Yksinkertaistaen voisi sanoa, että biologian teema on zoe, filosofian bios. Sokrateella oli mielessä arvioitavissa oleva elämä, kun hän
sanoi Kritonissa, ettei pidä arvostaa kaikkein korkeimmalle elämistä; hyvin eläminen on tärkeämpää.
Viime vuosikymmeninä on yhteiskuntafilosofisen ja
sosiologisen keskustelun yksi suuri aihe, ongelma, ollut biovalta:
vallankäyttö, kontrollointi ja manipulointi, joka kohdistuu elämään. Huomion
kohteeksi nousevat syntyvyys, kuolevuus, seksuaalisuus jne. Teeman nosti esiin
Michel Foucault ja sitä on kehitellyt eri suuntaan esimerkiksi Giorgio Agamben.
Vallankäytön kohde, valtamekanismien huomioima elämä on zoe, paljas ja biologinen elämä, ei elämä arvioitavissa olevana bioksena. Agamben puhuu alastomasta
elämästä (nuda vita), joka eroaa
elämästä muotona. Hän kuvaa kauhistuttavia mekanismeja, jotka erottavat elämän
elämästä muotona. Näiden mekanismien huipentuma on Auschwitz.
Kun luemme Agambenia ja muita samantapaisia biovallan
kriitikoita, opimme, että meiltä puuttuu bios,
elämä elämänmuotona, arvioitavissa oleva elämä. Se ei näyttäydy tarkalleen
ottaen mahdottomuutena, mutta ajattelu ja politiikka eivät tavoita sitä.
Minulla on ehdotus tai kysymys, joka ei ratkaise
ongelmaa, vaan lähestyy sitä toisesta kulmasta. Ehdotuksen lähtökohta on
tällainen: Elämää arvioidaan elämässä. Lause merkitsee, muun muassa, että
arvioiva ja arvottava olento on elävä. Voimme yhä ajatella kreikkalaisesti ja
erottaa toistaan zoen ja bioksen, mutta tämä erottelu ei merkitse
vastakohtaisuutta tai edes sitä, että nämä kaksi sanaa eivät puhuisi samasta
asiasta, ainakin jollakin tasolla.
Kuvitelkaamme siis, että tahdomme elämän olevan
arvioitavissa; tahtoisimme esimerkiksi sanoa, mitä on hyvä elämä. Heti
kohtaamme kysymyksen siitä, kuka
arvioi. Entä jos se ei ole kukaan, joku subjekti, ihminen tai jumala, vaan elämä meissä? Zoe, paljas elämä, ei ole sitä minkälaisena se näyttäytyy
vallankäytön (biovalta) kohteena. Se on jotain aktiivisempaa: sen merkkejä ovat
aineenvaihdunta ja kasvu, esimerkiksi. Elävä olento, vaikka kuinka alkeellinen,
käyttää informaatiota ympäristöstä, suuntautuu sen avulla saadakseen jotain
mitä se pitää hyvänä. Se esimerkiksi pitää jotain kasvia parempana kuin toista;
se arvottaa. Arvottaessaan se ei toteuta kenenkään suunnitelmaa eikä
suunnittele oman lajinsa jatkumista; elämä toteutuu siinä, toteuttaa itseään.
Tämän alkeellisen olennon elämä voidaan nähdä sellaisena mistä kreikkalaiset
käyttivät sanaa zoe, mutta tämä
alaston elämä, josta ei voi puhua hyvänä tai huonona, on arviointia.
Ehdotukseni lähtökohta on siis lause: Elämää arvioidaan
elämässä. Voimme erottaa elämän paljaana (zoe) ja elämän arvioitavissa olevana
(bios), mutta paljas ja alaston, kaikkein alkeellisin elämä on jo arviointia. Bios on jotain, jota zoe tahtoo (käyttääkseni filosofisesti
ongelmallista sanaa). Palatkaamme siis ongelmaan, kysymykseen biovallasta. Jos
todella on vallankäyttöä, joka kadottaa bioksen,
hävittää kysymyksen elämästä arvioitavissa olevana, se ei tee pelkästään jotain
julmaa: se vähentää elämisen mahdollisuuksia, elämän elävyyttä. Elämää halutaan
pidentää ja jossain määrin siinä onnistutaan, mutta ei osata ajatella laatua,
intensiteettiä, elämän elävyyttä.
On olemassa yksi käsite, ikkuna, joka voisi avata meille toisen tavan katsoa, ajatella, tuntea, elää: error, erehdys. Latinan errare ei merkitse vain erehdystä, vaan myös vaeltamista. Mikään muu käsite ei tavoita niin hyvin elämän omaa liikettä, sen liikkuvuutta...
(Sam Sandqvist luennoi aiheesta Aika: Ikuinen arvoitus?Lauantaina 28.5. Klo 16.30. Paikka: Con Corazonmari El Copo -kadulla, Torre del Mar)
http://koetinkivet.blogspot.com.es/2015/10/elama-erehdys.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti