FILOSOFIAKAHVILA ALOITTAA TAMMIKUUN TOISELLA VIIKOLLA 9.1.TORRE DEL MARISSA, 10.1. FUENGIROLASSA. TIISTAIN RYHMÄ ALOITTAA KOLMANNELLA VIIKOLLA 15.1. (MYÖS AJANKOHTAISTA ASIAA -KAHVILA)
Filosofiakahvila tiistaisin Los Bolichesin "kunnantalon" kahvila (sama rakennus missä Pohjoismainen kirjasto)klo 11.15, keskiviikkoisin Peña el Bujío, Av. Toré Toré 22, Torre del Mar klo 11.00, torstaisin La Carihuela Chica, Rafaelin aukio klo 16.00
Minulla on yksi tunnussana ja se on filosofiakahvilan nimi: basanos. Sanalla on erityinen asema filosofian historiassa. Basanos oli koetinkivi, jolla kokeiltiin, onko kulta aitoa. Kivi jolla koetellaan, arvioinnin väline. Sokrateesta käytettiin tätä sanaa, koska hänen tekonsa ja puheensa tekivät elämisen tavasta uudenlaisen huomion kohteen. Vaikka emme haluaisi tai jaksaisi olla sokraattisia, tämä kokeen ja elämän välinen suhde on yhä mielenkiintoinen – jotakin jossa voi nähdä mahdollisuuksia.
Haluaisin tuoda esiin elämäntavan – ja siihen
liittyvän kysymyksen – kaikessa arkipäiväisyydessään. Voisimme kehitellä
arkipäivän filosofiaa, kysyä millaista on jokapäiväinen elämämme. Tämän ei
tarvitse silti tarkoittaa, että huomio kiinnittyy vain yksityiseen sfääriin,
esimerkiksi kotiin ja perheeseen. Voisimme uudestaan muistuttaa itseämme siitä,
että yksityinen on yleistä, poliittista.
Arkipäivän filosofia voisi yrittää tuoda esiin
jokapäiväisen jokapäiväisyyden, sen rutiininomaisuuden ja sen epäilyttyvävyyden. Samalla se voisi
osoittaa, että tavanomainen, toistuva, arkipäiväinen valinta tai ele voi olla
yhteiskunnallisesti merkittävä tai vaarallinen. Kuvittelen siis silmieni eteen
filosofian, joka näyttäisi elämäntavan arkisen ja yhteiskunnallisen aspektin –
yhdessä ja erikseen.
Jotta elämä ja olemisen tapa voisi olla vakavan
huomion ja arvioinnin kohteena, tarvitaan koetinkiveä, testaamista ja
seulomista. Ihmisen on voitava arvioida, mikä on hyvää tai huonoa siinä mitä
hän tekee ja miten hän elää. Koetteleminen ja testaaminen on jatkuvaa; se
toistetaan. Koe synnyttää toisenlaisen elämän, sillä siitä tulee elämäntapa,
elämää organisoiva periaate. Elämä on toisenlainen, koska enää ei voi vaipua
ajattelemattomuuteen.
Kun kokeesta tekee elämäntavan, maailma
näyttäytyy uudessa valossa. Elämä ei ole vain sattumuksia, vaan se on jotain
jota harjoitetaan ja jonka kautta muokkaamme
itseämme. Koe tekee mahdolliseksi erityisen
kokemuksen, jonka kautta opimme itsestämme ja jonka kautta voimme muuttaa
jotain. Jos filosofia on vielä harjoitusta ja jos filosofin kädessä on vielä
koetinkivi, olemme ehkä lähempänä taidetta kuin tiedettä: laajennamme
kokemuksen mahdollisuuksia. Emme yksinkertaisesti kysy, millainen on maailma.
Kysymme, mitä uutta voisimme keksiä ja luoda.
Välillä tämä työ on vain pysähtymistä yhden ja
toisen ajatuksen, teon tai tekemättömyyden eteen. Miten kuvata filosofoimista,
joka on koettelemista? Joku ottaa käteen esineen ja kysyy: ”Mikä on tämän esineen
käyttö, sen hyöty, sen arvo?” Monesti filosofi vaikuttaa ulkopuolisesta
sellaiselta, jonka kädessä on vasara ja näyttää siltä, ettei hän tiedä, mitä
sillä voi tehdä. Huvittuneisuus voi joskus paljastaa ihmisten tietämättömyyden
tai ainakin varomattomuuden. Pysähtynyt vasaran pitelijä saattaa keksiä uusia
käyttöjä.
Kun filosofoimme, yritämme nähdä jotain. Valitettavasti se tarkoittaa, että on yritettävä
nähdä oudot hedelmät puissa. On nähtävä hedelmien outous. Margaret Atwoodin
visioimassa dystopiassa The Handamaid's Tale opastetetaan uuteen yhteiskuntaan:
”Tämä ei ole teistä tavanomaista, mutta ajan myötä se on tavanomaista
(ordinary).” Ajan myötä muurilla roikkuvat kuolleet ovat osa maisemaa. Tässä on
kaikki: jokapäiväisyys ja sen vaarallisuus, jokapäiväisen elämän poliittinen
ulottuvuus ja kokijan vaipuminen ajattelemattomuuteen. Tätä vastaan nousee
arkipäivän filosofia. On noustava. Nolite
te bastardes carborundorum.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti