Rasismi on essentialismia

Otmar von Verschuer

Filosofiakahvila tiistaisin Los Bolichesin "kunnantalon" kahvila (sama rakennus missä Pohjoismainen kirjasto)klo 11.15,  keskiviikkoisin Peña el Bujío, Av. Toré Toré 22, Torre del Mar klo 11.00, torstaisin La Carihuela Chica, Rafaelin aukio klo 16.00 

AJANKOHTAISTA ASIAA -KAHVILA tiistaisin Trattoria Gio, Centro Finlandia klo 13.30

Pierre Bourdieu kirjoitti vuonna 1983 ilmestyneessä artikkelissa: ”Tout racisme est une essentialisme...” (Kaikenlainen rasismi on essentialismia.) Lause on monella tavalla mielenkiintoinen. ”Tout racisme” (kaikki rasismi) viittaa siihen, että rasismi saa monenlaisia muotoja. Artikkelin otsikkokin viittaa siihen; se puhuu rasismin erityisestä muodosta, älyrasismista. Erityisen tärkeää on silti havainto - lähes ilmiselvä asia – että kyse on essentialismista. Bourdieu sanoo, mitä rasismi on filosofisessa mielessä. Sanon, että havainto on lähes ilmiselvä, koska sekä filosofit että yhteiskuntatieteilijät ovat erittäin tietoisia asiasta.

Essentialismi, olemusoppi, on käsitys, että asioilla ja olennoilla on olemus, joka tekee niistä sellaisia kuin ne ovat. Olemusajattelulla on pitkät perinteet Platonista ja Aristoteleestä Descartesiin ja Kantiin. Yksi sen versioista on keskiaikainen kristillinen ajattelu, joka oletti, että ihminen on osa suurempaa, jumalaista suunnitelmaa. Sekä kristillisenä että ei-kristillisenä essentialismi on ilmentynyt usein ajatuksena luonnonlaista.

Essentialismi on radikaalisti universalistista ja ei-historiallista ajattelua; se olettaa historiattomia, ikuisia, universaaleja rakenteita, jotka ovat rikkomattomia ja ehdottomia. Ihmiselle luodaan kohtalo, tehtävä ja ohjelma. Yksi natsismin ideologeja oli biologi, perimätutkija Otmar von Verschuer (1896-1969). Hän kirjoitti vuonna 1943: ”Biologinen perimä on kohtalo: ilmaisemmeko olevamme tämän kohtalon mittaisia, kun näemme biologisen perimän tehtävänä, joka meille on määrätty ja joka meidän täytyy täyttää?”  Sitaatti on kirjasta, joka käsittelee rotuhygieniaa. Ihmisen perimästä, siitä mikä on annettua, tehdään historiallinen tehtävä.

Rasismi on essentialismia silti muuallakin natsiteoreetikkojen tai rotuhygieenian mestareiden käsissä. Käsitys siitä, että asioilla on sisäänrakennettu olemus, joka tekee niistä mitä ne ovat, voisi olla enemmän tai vähemmän väärä oletus tai uskomus. Usein se silti ilmenee yleistyksinä. Joku voi esimerkiksi ajatella ja sanoa, että koska naisella on tietynlainen olemus, niin hän väistämättä tekee noin tai näin. Liian usein tämä ajatus johtaa vielä selitykseen tai oikeutukseen siitä, että naisen asema on huonompi kuin miehen. Olen sanonut tämän ennenekin, aivan varmasti. Oppi olemuksesta toimii oikeutuksena dominoida jotakin ryhmää, joitakin ihmisiä. 

Essentialismiin liittyy taipumus tehdä siitä mikä on jotakin itsestään selvää, luonnollista. Jos rasismi on essentialismia, rasismin motiiviksi voi arvata halun säilyttää status quo; se on yritystä jähmettää, kivettää valta-asetelmat. Arjen essentialistin tai rasistin ei silti tarvitse olla valta-asemassa. Ollessaan essentialisti ja rasisti hän saattaa palvella muita. Hän on orja, joka luulee olevansa herra.

Kun olemusajattelu tulee ihmisten väliin, se voi olla viattoman kuuloista ellei saa herjauksen muotoa. Aina se asettaa ihmiset paikoilleen. Ihminen, johon on lyöty leima, ei voi liikkua. Hänet sidotaan siihen mikä hän hän on: nainen, musta tai muslimi.

Miten vastustaa essentialismia ja sen vaikutuksia? Jo ajatteleminen ja analysoiminen muuttaa tilannetta. Tiedämme miten vaikeaa on vakuuttaa toinen, joka on tottunut ajatustapaansa, essentialismiin tai muuhun. Voimme silti tutkia itseämme, muuttaa itseämme. Se edellyttää, että haluamme ajatella. Se edellyttää myös työtä. Emme taistele tuulimyllyjä vastaan. Essentialismi todella on jättiläinen.  Voimia työhön löytyy, kun meitä liikuttaa voimakas motiivi. Mikä motivoisi paremmin kuin halu olla vapaampi – myös suhteessa itseensä...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila