Filosofiakahvila jatkaa videopuhelutapaamisina! Ota minuun yhteyttä
pasifarm@yahoo.es
Perjantaisin Espanjan aikaa klo 18.00 (Suomen aikaa klo 19.00)
Tässä linkki tapaamiseen:
Tämä aiheena 16. huhtikuuta:
Arvokeskustelu on
sana, joka ilmaantui varoittamatta ennen kuin kukaan ehti pohtia, mitä arvot
ovat ja miten niistä voi keskustella. Sana on oire. Olemme eksyksissä ja ilman
suuntaa.
Sana saattaa olla
ansa. Arvon voi ymmärtää siksi, mikä tekee elämän elämisen arvoiseksi. Voin
sanoa, että ystävyys ja huumori ovat arvojani. Kai minä voin keskustella
niistä, mutta on kysyttävä, missä keskustelusta tulee mielekästä. Arvo on
käsitteenä pahapäinen, koska todellisuudessa se sotii toisia arvoja vastaan,
luo raja-aitoja ja hierarkioita. Arvot
tulevat usein esiin sloganeina, ja sloganit eivät keskustele. Jos meillä on
raja-aidat valmiina, emme voi tehdä keskustelusta seikkailua, jonka
päätepistettä emme tunne. Silloin arvoista keskusteleminen vain vahvistaa
valmista käsitystä ja pahimmassa tapauksessa lisää vastakkainasettelua.
Vaikka olisimme
kaukana jostain ajattelijasta (jokin meissä sotisi häntä vastaan) ja vaikka
pitäisimme häntä vaarallisena, voimme ehkä löytää jotain käyttökelposta hänen
sanastostaan, välineistään. Minulle on tarttunut mukaan esimerkiksi pari
Heideggerin käsitettä, vaikka tuskin kukaan voisi minua kehua tai haukkua
heideggerilaiseksi. Yksi on juttelu tai lörpöttely, Das Gerede.
Todellisen
keskustelun sijalla on puhe, keskustelu, jossa on jo lähtökohtaisesti kadotettu
jotain olennaista; se on rituaalipuhetta. Lörpöttelyssä lauseet eivät merkitse
mitään tai ne eivät tuo esiin mitään merkityksellistä. Jos ja kun sillä on oma
roolinsa ja paikkansa maailmassa, puheen kuulija ylistää sanojan sanomaa.
Puhetta ei arvioida eikä testata. Kuulija teeskentelee ymmärrystä niin kuin
puhujakin. Lörpöttelun tai juttelun vaikutus syntyy varkain. Äkkiä jokin asia,
esimerkiksi arvot ovat esillä ja koko aihetta leimaa erityinen logiikka: asiat
ovat niin kuin ovat, koska niin sanotaan.
Lörpöttelyyn liittyy
saksalaisajattelijan toinen mielenkiintoinen
termi Stimmung, vire tai
virittyneisyys. Vire on ”mieliala”, joka vaikuttaa siihen, miten ihminen
tulkitsee ympäristöä ja tapahtumia. Yksi Heideggerin analysoimista
esimerkeistän pelko. Koska juttelu, huhu, juoru – lörpöttely – voi synnyttää
tällaista virittyneisyyttä, meillä ei ehkä ole oikeutta suhtautua
välinpitämättömästi ja huolettomasti siihen.
On kysyttävä, onko
tämä tai tuo käynnistynyt keskustelu jutustelua. On kysyttävä, mitä esitetyssä
puheessa levitetään ja mihin se suostuttelee. Jotta keskusteleminen
olisi mahdollista, kysymisen on avattava tila, tehtävä aloite. Olisi
analysoitava, ovatko arvot annettuja ja perittyjä vai ovatko ne omia, luotuja.
Uskallettava pohtia, kykenemmekö arvoihimme ja mitä meidän pitäisi tehdä
itsemme kanssa, jotta olisimme kyvykkäitä. Kaiken tämän edellytyksenä olisi,
että osallistujat vedettäisiin
henkilökohtaiseen vastuuseen.
Jos huutelemme
iskulauseita emmekä kysele tai kuuntele, teemme sen ryhmän tai yhteisön
edustajana. Vetoamme meidän arvoihin., tukeudumme johonkin takanamme. Emme ota
itse vastuuta.
Puheet arvokeskusteluista ovat juhlallisia. Juhlallisuus on jotain mitä on syytä vastustaa. Käytännössä se tarkoittaa myös, että meitä ei ole kutsuttu osallistumaan. Aina puuttuu titteleitä, emme koskaa täytä pukuetikettiä. Kun jäämme ulkopuolelle, seuratkaamme sitä avoimin mielin, mutta myös valppaina. Kysykäämme kunkin keskustelijan kohdalla, kuka puhuja on. Onko hän athuroglossos, ihminen jolla ei ole suussa porttia vai onko hänellä hyve myös sydämessä, ei vain suussa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti