Filosofiakahvila jatkaa videopuhelutapaamisina! Ota minuun yhteyttä
pasifarm@yahoo.es
Perjantaisin Espanjan aikaa klo 18.00 (Suomen aikaa klo 19.00)
Tässä linkki tapaamiseen:
Tämä aiheena 7. toukokuuta:
Matti Pulkkisen
Romaanihenkilön kuolemassa (1985) on seuraavanlainen mietelmä:
"Jos valetta käy kiistämään,
toistaa sen kieltä. Totuus on toinen maailma. Sen kieli suora, järjetön."
Mikä tämä on? Onko tämä aforismi, Paavo Haavikon parodiointia? En tiedä. Teen
niin kuin tyypillinen filosofi. Otan katkelman pois sen ympäristöstä, panen sen
seinälle ja katson sitä kunnes alan nähdä siinä asioita. Minä näen siinä
sarjatulen, kolme totuutta.
On totta, että valheen kiistäjän tehtävä on epäsuotuisa. Hän
joutuu valehtelijan luoman pelin sisään. On kuin Pulkkisen mietelmässä
sanottaisiin, että totuuden sanoja olisi pakotettu astumaan ulos – ulos pelistä,
ulos annetusta sanastosta, ulos toiseen
maailmaan. Totuuden kieli ei ole valehtelijan kieltä, sen määrittelemää; se
on suoraa, jopa järjetöntä.
Miksi järjetöntä? Pulkkinen ei sano. Näen kaksi mahdollisuutta. 1)
Kun paradigma tai logiikka on toinen, se näyttäytyy vanhan kaavan mukaan
ajattelevasta hullulta. 2) Suora puhe, totuus, saattaa olla järjetöntä, jos
maailman järki samastuu varovaisuuteen ja vaatii vaikenemista tai epäsuoraa
ilmaisua – jos siis järki sanoo, että kannattaisi oman edun mukaan olla
sanomatta suoraan.
Mutta mikä on toinen maailma? Filosofiassa toinen maailma on usein metafysiikan luomus, Platonin ideoiden maailma, muuttumaton puhtaiden totuuksien sfääri. Pulkkisen mietelmä antaa vaikutelman maallisesta maailmasta. Onko se jotain, jota profeetat ovat lupailleet? Onko se vallankumouksen jälkeinen maailma? Teema ei ole kristinuskon eikä marxilaisuuden omaisuutta. Se ilmaantui kreikkalaiseen ajatteluun erityisesti kyynikkokoulukunnan ja Diogeneen myötä. Se ei ilmaantunut tyhjästä. Filosofit olivat pohtineet kysymystä totuudesta ja todellisesta elämästä. Diogeneelle todellinen elämä oli toinen elämä. Hän oli muuttamassa maailmaa. Hän kuvitteli toisen mailman ja toisen elämän – tämän mailman sisällä, ei tuolla puolen.
Täytyy muistaa, miten täma sankarifilosofi ja aktivisti ilmaantuu
kansalaisten ja kuninkaiden eteen. Hän esiintyy alastomana. Hänen sanansa ovat
suoria, järjettöminä. Diogenes on koira. Hän murisee ja haukkuu. Diogenes
yrittää omalla olemassaolollaan ja olemisen tavallaan osoittaa, että vaikka
filosofi ei ole laatimassa ohjelmaa hallitukselle, hän voi olla toisen maailman
manifesti.
Michel Foucault piti viimeisen kurssinsa Collège de Francen salissa keväällä 1984, muutama kuukausi ennen kuolemaansa. Hän käsitteli todellisen elämän, toisen elämän ja toisen maailman teemaa nimenomaan kyynikkokoulukunnan kautta. Viimeinen luento oli 28. maaliskuuta. Muistiinpanojen lopussa on sanat, joita hän ei lausunut:
“…ei ole totuutta ilman toiseuden asemaa; totuus ei ole koskaan
sama, voi olla totuus vain toisen maailman ja toisen elämän muodossa (l´autre monde et de la vie autre.)”
Tuskin näemme missään tällaisia ajattelijoita, joilla olisi missio
tai jotka olisivat pelastamassa ihmisiä. Tämä ei tarkoita, ettemme voisi kysyä,
mitä ajattelija on tämän maailman edessä. Emme voi olla kysymättä, eikö hänessä
väreile toinen maailma, kun hän asettuu ihmisten ja maailman eteen. Emme voi
olla kysymättä, mikä on toinen maailma tämän maailman sisällä. Kukaan ei pysty
minua vakuuttamaan siitä, että joku ajattelija olisi toisesta maailmasta. Mutta
se ei merkitse, etten pitäisi mahdollisena suoran ja järjettömän kielen
synnyttämiä salamoita…
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti