Tabu-nimisessä baarissa Meksikossa vuonna 1996
Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaina 3.5. klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa) Kiitos Torre del Mar, kiitos Fuengirola! Syksyllä tavataan!
Linkki:
https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09
Olen tehnyt tänä keväänä huomautuksia, joita voisi sanoa metodologisiksi. Tai sitten näitä huomautuksia voisi haukkua filosofian johdantokurssin muistiinpanoiksi. Olen todennut, että filosofian osa-alueet, esimerkiksi etiikka tai estetiikka ovat usein mielenkiintoisia, jos näiden osa-alueiden kysymyksiä liitetään toisiinsa, katsotaan yhdessä.
Pitää tehdä lisähuomautus nro 1: Filosofisen
ajattelun ei ole syytä pelkästään kysyä yhtä aikaa kysymystä todellisuudesta
tai olevasta ja siitä miten meidän tulisi ohjata itseämme. Meidän olisi syytä
etsiä filosofian suhdetta siihen mikä ei ole filosofiaa, pistää filosofinen
ajattelu kosketuksiin sille vieraan materiaalin kanssa. Tämä on syy siihen, miksi
puhun mielelläni runoudesta tai sairastamisesta.
Olen puhunut vaaroista, viitannut siihen
mahdollisuuteen, että vaarallisia eivät ole vain pahantekijät, rikolliset jotka
on leímattu vaarallisiksi tai yhteiskunnan vihollisiksi, vaan vaarallisia ovat
myös vallan väärinkäyttäjät, myös ne viattomat ja hyväntahtoiset, jotka puhuvat
normaalista ja epänormaalista niin kuin nämä olisivat itsestään selviä kategorioita.
Lisähuomautus nro 2: Olemmen kuvien riivaamia. Meillä
on esimerkiksi kuva Caligulasta tai jostain muusta vallankäyttäjstä ja
kuvittelemme, että meillä ei ole mitään yhteistä hirviömäisen tyrannin kanssa. Myös
me käytämme valtaa ja voimme käyttää sitä väärin. Myös kotityranni on tyranni. Viholliseksi
luokiteltu despootti ei välttämättä katoa sanomalla häntä hulluksi ja hänen
järjettömyydessään on sitä samaa järkeilyä, mitä olemme satoja vuosia käyttäneet
ylimielisessä Euroopassa.
Olen puhunut myös muutoksen mahdollisuudesta. Sen
edellytyksenä voi pitää sitä, että olisimme muutokselle avoimia, valmiita
kuuntelemaan, mutta myös valtaamaan areenoita, jotta uudenlaiset puheet,
ajatukset ja kysymykset tulisivat kuulluiksi. Haaveilin siitä, että oppisimme,
ettei yhteiskunnan muuttaminen ole lippujen heiluttelua.
Lisähuomautus nro 3: Kaikki tämä – kuunteleminen,
itsensä tekeminen avoimeksi, uudenlaisen sanan tuominen näyttämölle – vaatii
työtä. Ei vain maailmassa, yhteiskunnassa, vaan myös itsessämme. Siksi
puolustan ajattelua ja valppautta. Itsensä ohjaaminen tai itsensä hallitseminen
on kykyä luoda etäisyyttä tilanteeseen, jossa olemme.
Olen esittänyt uudenlaisen epistemologisen
kysymyksen: Mitä meidän tulisi tietää, jotta sanoisimme mitä meidän täytyy
sanoa?
Lisähuomautus nro 4: Jos on jotain, jonka
tietäminen auttaisi sanomaan mitä meidän tulee sanoa, emme voi luottaa vain
johonkin metodiin eli uskoa, että on olemassa jokin menetelmä, jonka avulla
pääsemme tähän tietoon. On luovuttava uskosta tieto-oppiin. Meidän pitää tehdä
itsestämme parempia ihmisiä, jotta emme sanoisi vain banaaleja asioita. Meidän
täytyy ehkä välittää muista enemmän, jotta tietäisimme, mitä meidän pitää
heille sanoa.
Lisähuomautus nro 5: Kiitän kaikkia
filosofiakahvilaan osallistuneita. Kiitän niin monista syistä, ettei niitä voi
kaikkia ilmaista. En opeta mitään. Haluan herättää keskustelua. Keskustelu
opettaa. Ainakin minua. Aika ajoin se muistuttaa minua siitä, että ehkä minun
pitäisi olla hiljaa.
Kiitoksia Pasi sinulle, kaikesta.
VastaaPoistaPasi saat minut ajattelemaan ja se riittää!
VastaaPoista