Mihail Bahtin
1.Näkökulmat ja filosofiakahvila
Tämän blogin muistiinpanot ovat suurelta osin alustuksia filosofiakahvilaistuntoihin, joita pidän lokakuusta toukokuuhun Torre del Marissa, Fuengirolassa ja zoomin kautta. Alusta lähtien minulla on ollut ajatuksena, ettei filosofiakahvilassa opiskella filosofian historiaa tai valikoituneita teorioita (vaikka jotain informaatiota muistiinpanoista voikin poimia). Toinen lähtökohtani ja periaatteeni on ollut se, että loisin tai kehittelisin mahdollista näkökulmaa kulloiseenkin aiheeseen. Sana ”näkökulma” ei ole peitenimi mielipiteelle. Jos katsomme eri näkökulmasta, näemme eri asioita.
Idea on kunnianhimoinen. Yritän tehdä filosofiakahvilasta paikkaa ja tilaa filosoimiselle, sillä se on yritystä ajatella toisin, ei mielipiteen muodostamista tai sen vahvistamista. Tarkoitus on rikkoa skeemat päissämme.
Vaikka emme opiskele
filosofian historiaa, se voi joskus auttaa luomaan näkökulmia ja toisinaan voi
olla hyvin mielenkiintoista kehittää uusia näkökulmia filosofian historiaan. Epäilemättä
yksi toistuva näkökulmani filosofiaan on peräisin filosofian historiaan,
erityisesti antiikin filosofiaan perehtyneeltä herralta, jonka nimi on Pierre
Hadot. Hän on todistellut, että filosofia oli kerran elämäntapa, ei
teoretisointia.
Keskustelun tarkoitus
ei ole, että käsityksemme ja katseemme sulautuisivat toisiinsa. Mihail Bahtin
kysyi kerran, millä tavalla se olisi rikastuttavaa, jos sulautuisin toiseen tai
tai toinen minuun. Kun annamme toisen pysyä ulkopuolella, hän näkee asioita,
joita en näe omalta paikaltani. Hän näkee kasvoni, hän näkee mitä minun
takanani on. Näkökulmien moninaisuuden säilyttäminen ja vaaliminen voi olla
muutakin kuin rikastuttavaa; se voi olla elintärkeää. Jokainen vieras näkökulma
on erityinen tilaisuus myös itsetutkiskeluun, omien skeemojen
kyseenalaistamiseen.
2.Esimerkki: Vesilaitos
VAROITUS: sisältää
paljastuksia E.L. Doctorowin Vesilaitoksen sisällöstä.
E.L. Doctorowin
Vesilaitos (The Waterworks, 1994) sijoittuu New Yorkiin sisällissodan jälkeiseen
aikaan. Se on eräänlainen salapoliisitarina, jossa on muistumia Edgar Allan
Poen tarinoista ja niiden tunnelmista. Arvoitusten ratkettua tiedämme, että
tapahtumissa ei ollut mitään yliluonnollista, mitään kummituksia ei ollut. Meille paljastuu, että
tohtori Sartorius synnyttää hirviömäisen tilanteen, koska hän on aikaansa
edellä. Hän pitää hengissä rikkaita sairaita miehiä, tekee heistä eläviä
kuolleita kehittäen uusia lääketieteellisiä menetelmiä (verensiirto jne.).
Doctorow leikittelee
näkökulmilla. Kirjan kertoja kertoo tapahtumat vuosikymmeniä myöhemmin. New York
ei ole enää sama kuin kirjan tapahtumien aikana. Mikään ei näyttäydy enää
samassa valossa kuin tapahtumien aikana. Lukija on vielä kauempana, yli sadan
vuoden päässä tapahtumista. Kirjan hullu tohtori on kuka tahansa aikamme
tohtori. Se mikä on meille itsestään selvää, tuttua ja oikeutettua, näyttäýtyy
irvokkana, kun se näytetään menneisyyden ihmisten näkökulmasta. Tohtori
Sartorius suljetaan vankimielisairaalaan.
Nykyisin on huonoja
taipumuksia tuomita menneisyyden tekoja sen valossa mitä tiedämme ja pidämme
sopivana. Doctorowin kirjan operaatio on päinvastainen: menneisyyden katse
näyttää oman aikamme erilaisessa valossa.
3.Loppuhuomautus
Alustusmuistiinpanojen
perusteella ei voi tietenkään luoda kuvaa siitä, mitä filosofiakahvilassa tapahtuu.
Luomani näkökulma on harvoin työkalu, jota keskustelussa käytetään. Minulle
kahvilaistunnot ovat olleet koulu turhautumisen ja turhamaisuuden voittamiseksi.
Monesti (ei aina) istuntoihin osallistuvat luovat paljon mielenkiintoisempia
näkökulmia kuin mitä minä olen luonut. Muistiinpano voi joskus olla aika
ikävystyttävä, mutta keskustelu voi olla elävää ja hauskaa. Filosofiakahvila on
kuin elämä: se on seikkailu. Emme tiedä etukäteen mihin päädymme...
Mielenkiintoinen seikkailu avarakatseisten ihmisten seurassa !
VastaaPoista