Olen sanonut, että
minua riivaa kysymys, jonka eteen joudun, kun totean: Minkä tahansa sanominen
ei ole merkityksellistä. Kun olemme vaikka vain ohimennen keskustelleet tästä
filosofiakahvilassa, minulle on tullut selväksi, että toteamus on epäselvästi
muotoiltu. En osaa sitä vielä paremmin muotoilla, mutta tämä riivaus on syy
siihen, että olen viime aikoina lukenut (en tarpeeksi) englantilaista filosofia,
Bernard Williamsia (1929-2003).
Erityisesti minua on kiinnostanut hänen myöhäinen teoksensa Truth and Truthfulness (2002). Williams käsittelee teemaa, joka minua riivaa. Hän toteaa:
”Olennaista ei ole, että kaikki saavat puhua, vaan se,
että mikä on sanomisen arvoista
sanottaisiin.”
Miten erilainen,
suorastaan outo, huomautus tämä olisi nykypäivän maailmassa, melun ja säihkeen
keskellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti