torstai 24. helmikuuta 2011

Yksinäisyys

(Rainer Maria Rilke)


Yksinäisyys ajatellaan usein ikäväksi ja vältettäväksi tilaksi, mutta yksinäisyys on hyvä, tarpeellinen ja kaunis. Kun yksinäisyys ajatellaan tunteeksi, se ajatellaan negatiiviseksi tunteeksi, mutta yksinäisyys on yksi tehokkaimpia keinoja välttyä negatiivisten tunteiden tartunnalta.

Kun puhun kauniisti yksinäisyydestä en silti väheksy syrjinnän, eristämisen, erottamisen ja aitaamisen vaikutuksia tai näiden vaikutusten ajankohtaisuutta. En myöskään pyyhi pois mielestäni ystävyydelle antamaani merkitystä.

Filosofit ovat aina tarvinneet yksinäisyyttä, toiset enemmän toiset vähemmän. Sitä ovat tarvinneet myös mystikot ja monet, jotka omistautuvat luovalle työlle. On monenlaista yksinäisyyttä ja monenlaisia tapoja harjoittaa itseään yksinäisyydessä ja yksinäisyyden kautta.

Olla yksin – se on mahdollisuus irtaantua seuran, ryhmän, ihmisten seurassa tarttuvilta ajatuksilta, mielipiteiltä, tunteilta; se on mahdollisuus kääntyä oman itsensä puoleen, hengittää raikasta ilmaa, keskustella itsensä kanssa, luoda uusi, uudistunut yhteys itseensä ja luontoon.

Itse ajattelen, että yksinäisyys on sama asia kuin itsenäisyys; se on sitä, ettei takerru mihinkään, edes kehenkään ihmiseen, vaikka kuinka rakastettavaan. Ei takertua kehenkään tai mihinkään - se on yksinäisyyttä ja itsenäisyytensä varjelemista.

Mennä yksinäisyyteen ei merkitse silti itsensä löytämistä, oman persoonan tai persoonallisuuden vahvistumista, vaan pikemminkin siirtymistä olennaisesti virtaavampaan tilaan. Seura vahvistaa persoonaa, naamiota. Yksinäisyydessä voi olla nimetön ja ilman ihmisten loputtomasti kierrättämiä sanoja, kategorioita, jotka pyydystävät ihmistä koko ajan, sitovat häntä määritelmään hänestä. Tästä syystä yksinäisyys irrottaa meidät kysymyksestä, keitä olemme ja vapauttavat meidät kysymään, mitä voimme olla, mitä voimme tehdä.

Rainer Maria Rilke, jonka runous on täynnä yksinäisyyttä, pyysi, että häntä rakastavat rakastaisivat myös hänen yksinäisyyttään. Kirjeitä nuorelle runoilijalle –teoksessa hän kirjoittaa: ”Mennä itseensä ja olla tuntikausia tapaamatta ketään – siitä tulee oppia nauttimaan.” Rakastavaisten suhdekin voi hänen käsityksensä mukaan kestää vain, jos se on kahden vierekkäin olevan yksinäisyyttä.


Mielenkuiintoisia ja selkeitä englanninkielisiä artikkeleita aiheesta sivuilla

www.hermitary.com

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti