Timon Ateenalainen

 

Richard Cosway: Timon Ateenalainen

Filosofiakahvila 29.11./30.11./1.12.

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa.

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Onko niin, että ihmisvihaajana tunnettu Timon Ateenalainen oli väärässä ja ihmiskunnan hyväksi työskennelleet tohtorit ja pyhimykset oikeassa? Ehkä kysymys on väärin muotoiltu. Ehkä kysymys ei ole oikeassa- tai väärässäolemisesta. Me käännämme katseen pois, jos näemme Timon Ateenalaisen, joka meidät hylkäsi. Hän ei ole sympaattinen. Mutta miksi hän meidät hylkäsi? Kestämmekö ajatella sitä? Entä jos tajuamme, että meissä on jotain vihattavaa?

Diktatuuri, demokratian puute, ei merkitse sitä, että Yksi hallitsee ja määrää kaikesta. Yksivaltiaan valta ei ulotu kaikkialle, hän ei harjoita valtaa kaikkialla. Sekä Natsi-Saksassa että Neuvostoliitossa valtaa käyttivät monet pienet ja tavalliset ihmiset. Riitti, että he olivat puolueessa, SS-joukoissa tai he olivat vain talon valvojia, jotka tarkkailivat asukkaita. On helppo vihata puoluetta tai yksinvaltiasta. Timon Ateenalainen oli silti oikeassa. Tavallinen ihminenkin on vihattava, kuka tahansa meistä on vihattava. Kaikki annamme syyn lähteä pois ja eristäytyä.

Kun me sitten  kohtaamme jonkun Timon Ateenalaisen, hän muistuttaa pelkällä olemassaolollaan tästä vihattavuudesta, alhaisuudesta, vajoamisesta, tulemisesta pikkutyranniksi. Haluaisimme, että meitä opettavat ihmiset olisivat pehmeitä, empaattisia ja suut täynnä lohduttavia sanoja.

Meille käy Timon Ateenalaisen kanssa ehkä samalla tavalla kuin Linjin kanssa. Kiinalainen Linji Yixuan oli kiinalainen filosofi, joka kuoli vuonna 866. Hän oli kaikkein radikaalein zen-mestari;  Linji ei halunnut opettaa eikä halunnut, että joku imitoisi.  Hän ei tahtonut, ihmiset antaisivat toisten johtaa harhaan. Jotta tämä opetus menisi perille, Linji huusi ja löi, oli kaikkea muuta kuin se mitä odotamme buddhalaisuuden opettajalta.  Hän sanoi: ”Jos kohtaatte buddhan, tappakaa hänet.” 

Onko meillä siis syytä mennä nurkkaan ja sirotella tuhkaa päällemme? Syytä meillä voi olla, mutta se ei ole kannattavaa. On vältettävä vajoaminen henkiseen kuolemaan, vaikka tajuamme, että meissä on jotain vihattavaa. Tässäkin pitäisi muistaa annostelun merkitys. Kun kohtaamme itsessämme olevan vihattavan puolen, tarvitsemme vastapainoa, lempeyttä tai joviaalisuutta. Jos oppisimme elämään hyväntuulisina oman murheemme ja vihattavuutemme kanssa, Timon Ateenalainen ei olisi enää niin mahdoton kestää.

Linji tai Timon Ateenalainen voivat näyttäytyä vastenmielisinä hahmoina, mutta jos pysähdymme ajattelemaan, heissä voi nähdä jotain ihailtavaa. Timon Ateenalainen teki käytännöllisen johtopäätöksen pettymyksestään ja vihastaan. Hän vetäytyi yksinäisyyteen. Hänen elämäntapansa pakottaa meidät kysymään itseltämme: Kuinka monta kertaa me toimimme ajatuksemme ja sen logiikkaa seuraten tai luommeko koskaan elämäämme mitään logiikkaa? Olemme haluttomia tekemään niin varsinkin jos se merkitsisi meidän muuttumista vastenmielisiksi toisten silmissä.

Myös Linji on epäsympaattinen, mutta hänen aggressionsa poikkeaa silti Timon Ateenalaisen elämäntavasta ja asenteesta. Linjin aggressiivisuudessa ja raakalaismaisissa sanoissa oli mukana rakkautta tai jotain sellaista. Hän halusi vielä opettaa ihmisiä, tahtoi heidän kulkevan omia polkujaan antamatta muiden harhauttaa. Linji opetti takertumattomuutta...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Linji ja buddhan tappaminen

(Linji Yixuan)

Kiinalainen Linji Yixuan (kiinalainen filosofi, kuoli 866), kaikkein radikaalein zen-mestari, ei halunnut opettaa, ei halunnut, että joku imitoisi. Jotta tämä opetus menisi perille, huusi ja löi. Hän sanoi: ”Jos kohtaatte buddhan, tappakaa hänet.”

Luulen ja luotan, että nämä sanat ymmärretään hyvin, vaikka kehotusta harvoin noudatetaan. On helppo nähdä sanojen kytkeytyvän vapauteen ja itsenäisyyteen, tarpeeseen olla luomasta kuvia. Lausahdus on tekstistä, joka vahvistaa yleistä käsitystä lauseen merkityksestä, mutta on tekee siitä samalla vielä radikaalimman:

”Tien seuraajat, jos haluatte päästä jonkinlaiseen ymmärrykseen, joka on sopusoinnussa Dharman  kanssa, älkää koskaan antako toisten johtaa harhaan. Olette sitten sisäisen tai ulkoisen edessä, mitä sitten kohtaatkin, tappakaa se. Jos kohtaatte buddhan, tappakaa buddha. Jos kohtaatte patriarkan, tappakaa patriarka. Jos kohtaatte arhatin (valaistuneen), tappakaa arhat. Jos kohtaat vanhempasi, tapa vanhempasi. Jos kohtaatte läheisen, tappakaa läheinen. Näin saavutatte ensimmäisen kerran vapautumisen, ette ole takertuneet mihinkään, kykenette menemään minne haluatte.”

Joka tähän kykenee, on harvinaisuus, sellainen joka Linjin sanojen mukaan on wuwei zhenren.  Kysyin tämän termin merkitystä sinologi Pertti Seppälältä. Hän totesi aluksi, että buddhan tappaminen liittyy keskeisesti  buddhalaisuuden yhteen keskeisimpään periatteeseen: takertumattomuuteen. Tässä wuwei ei tarkoita taolaisten "teotonta toimintaa" tai "toimintaa ilman tekoja", vaikka se ääntyykin samoin. Linjin käyttämä wuwei tarkoittaa sananmukaisesti "vailla arvoasemaa", siis vapaana yhteiskunnallisista hierarkioista. Zhenren on taolaisen filosofi Zhuangzin usein käyttämä termi taolaisesta viisaasta, taon oivaltaneesta ihmisestä. Sananmukaisesti se tarkoittaa " todellista ihmistä". Tässä wuwei zhenren tarkoittaa siis oikeastaan "yhteiskunnallisista hierarkioista vapautunutta taolaista viisasta". Termissä on siis huomattavissa kiinalainen synkretismi ja eklektismi.

Kaikki tämä on yhteydessä ajatukseen siitä, että on oltava tosi, kykenevä manifestoimaan totuus teoissaan. Viisas, wuwei zhenren, ei jäljittele buddhaa tai opettajaa; hän on tosi, todellinen ihminen, ei joku joka imitoi. Itseäni kiinnostaa tässä hahmotetun viisaan kuva. Viisas, takertumaton, on ”vailla arvoasemaa”, vapaa hierarkioista. Hän ei anna toisten johtaa harhaan; hän on riippumaton niin kuin André van der Braak toteaa ihmisten mielipiteistä. Tätä viisaan kuvaa voisi verrata länsimaisiin viisaan hahmoihin – tietenkin tietoisena rinnastettavuuden vaikeudesta, tietystä yhteismitattomuudesta.

Erityisesti Linjin viisas, wuwei zhenren, on kuin Diogenes kyynikko: vapaa toisten mielipiteistä, välinpitämätön hierarkioiden suhteen, ihminen ilman asemaa. Diogenes Sinopelainen arvotti positiivisesti jotain, joka oli hänen maailmassaan pelkästään kielteistä: adoxia, huono maine, kunniattomuus, oli osa hänen elämäänsä. Adoxia on se mikä kuva ihmisillä on se jälkeen, kun joku on nöyryytetty, loukattu, alennettu. Se oli kuitenkin jotain, jota kyynikkofilosofi harjoitti järjestelmällisesti; sen kautta hänestä tuli vapaa, riippumaton. Jotkut ovat arvioineet, että tämä outo adoxian arvostaminen ja harjoittaminen oli hyvin epäkreikkalaista, mahdollisesti Intiasta tulevia vaikutteita.

Jos otamme tämän viisaan hahmon ja Linjin sanat tehden niistä taskulampun ja valaisemme omaa aikaamme, maailmamme tuntuu heijastuvan eteemme kuin rikkinäisestä peilistä. Tavoittelemme menestystä, emme viisautta, ja menestys merkitsee asemaa. Saadaksemme menestystä huolehdimme muun muassa maineestamme. Maine on jotain, joka on riippuvainen muiden mielipiteestä. Takerrumme kaikkeen. Voimme siis ymmärtää Linjin sanat, mutta emme osaa ottaa niitä osaksi elämäämme.

Mutta voisimmeko olla filosofeja, siis viisauden ystäviä, edes hetken? Miten se voisi ilmetä?

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila