Rasismin genealogia

Mikä on saksalainen? Mikä on ranskalainen? – Nämä kysymykset eivät olleet poliittisia kysymyksiä ennen 1700-luvun loppua, ennen Ranskan vallankumousta. Kun kansallisvaltioita luotiin ja kun määriteltiin ”ihmisoikeuksia”, määriteltiin, esim. Ranskan vallankumouksen ihmisoikeusjulistuksessa ”ihmisen ja kansalaisen oikeus” (sekavasti, määrittelemättä onko kyseessä sama asia vai itsenäiset käsitteet), kansalainen (citizen, ciudadano) alettiin määtitellä ”nacimienton” (syntymän) mukaan (eli kyse ei ole esim. alistumisesta jollekin vallalle tai laille). On huomattava, että sanoilla ”nación” ja ”nacimiento” on sama pohja. Mistä tässä on kyse? Siitä, että vallankäytön kohteeksi ei tule ”alamainen”, vaan ”elämä”, sellaisen elämä joka on syntynyt, ts. biologinen elämä. Mikä on saksalainen ja mikä ei ole saksalainen – nämä kysymykset syntyvät yhtäaikaa kansallisvaltion kanssa, mutta myös toisenlaisen ”hallitsemisen tavan” kanssa. Rasismi on sisäänkirjoitettuna moderniin vallankäyttöön.

Michel Foucault piti vuosina 75-76 luentosarjan, joka käsitteli rasismin genealogiaa (modernin vallankäytön syntyhistoriaa ja rasismin syntyhistoriaa käsittelevä sarja). Rodun käsite ilmaantui poliittiseen teoriaan 1600-luvulla: Englannissa alettiin puhua rotujen välisestä sodasta. Mutta rodun käsite oli paljon laajempi kuin nykyisin; se ei ollut biologinen eikä pseudobiologinen käsite. Se viittasi laajemmin erilaisiin ryhmiin, jotka ovat maan sisällä kilpailu- ja sotatilanteessa keskenään. Rasismi oli eri ryhmien, ei ”bilogisten rotujen”, rasismia. Moderni rasismi – se mitä sillä tarkoitetaan – alkoi kehittyä vasta valtion kehittyessä moderniksi ja vallankäytön muuttuessa ”suvereenista vallasta” ”biovallaksi”. Mitä F tarkoittaa? Suvereeni hallitsijalla oli oikeus ottaa elämä (tappaa) tai antaa elää. Myöhemmin vallankäyttö suuntautuu aktiivisemmin elämään (tässä on tärkeää väestön käsitteen ilmaantuminen, syntyvyyteen kiinnitettävä huomio, hygieenian kehittämien jne.).

Kun syntyy ”biovalta” ja ”biopolitiikka”, tappamisesta tulee ongelma; se ei ole yhtä helposti oikeutettua ja se tarvitsee oikeutuksen, kun se ennen sitä tarvinnut, koska suvereeni hallitsija ei tarvinnut oikeutusta, muuta kuin oman suvereenin sanansa. Moderni vallankäyttö tarvitsee perusteen, koska se pyrkii kohdistamaan toimensa elämään, se pyrkii ”edistämään” sitä.

Tappamisen oikeutukseksi syntyy rasismi, ajatus rotujen hierarkiasta. Toinen rotu merkitsee uhkaa ”kansalle”, omalle rodulle. Tämä uhka pitää hävittää. Toisin sanoen: Kun elämästä on tullut ei pyhä, mutta kaiken tekniikan ja huomion kohde, tappaminen vaatii oikeutuksen, mutta se oikeutus on elämä itse, sen säilyttäminen. Tämä on johdonmukainen seuraus turvallisuuspakkomielteestä, joka on ominaista nykyiselle maailmalle ja vallankäytölle. Rasismi, ”valtion rasismi” niin M.F sanoo, syntyy siis 1700-luvulla ja siitä lähtien, varsinkin 1800-ja 1900-luvulla, sitä tukevat ”tieteelliset” teoriat, tieteellinen rasismi. Eugenetiikka on tiede, joka kehittyi 1800-luvulla: idea on parantaa, jalostaa ”rotua”, parantaa perimää. Termin otti uudessa, uudenaikaisessa mielessä käyttöön Charles Darwinin serkku sir Francis Galton 1883. Tämän opin seurauksena on syrjitty, harjoitettu valikoitua syntyvyydensäännöstelyä, mm. harjoitettu pakkosterilointia, ei niin kovinkaan kauan sitten. Sotaa ei käydä enää kuninkaan nimissä, suvereenin kuninkaan suojelemiseksi, vaan kaikkien olemassaolon puolustamiseksi.

Eli: Täytyy huomata, ettei rasismia sen nykyaikaisessa muodossa ole ollut aina, se on moderni keksintö. Tästä seuraa, ettei se kuulu ”ihmisluontoon” eli voimme muuttua. Mutta huomiossa on järkyttävämpi aspekti: Rasismi on nimenomaan ”kehittyneen” maailman, uuden ja teknisesti taitavamman maailman keksintö eli joudumme luopumaan ajatuksesta omasta moraalisesta ylevyydestämme. Tästä seuraa myös tulevaisuuden tehtävän vaikeus: Jos haluamme muuttua, jos haluamme, ettei rasismi elä, ei riitä, että luovumme sanasta ”rotu”, koska joku muu sana tulee sen sijalle ja toimii samalla tavalla. Meidän pitää muuttaa ajatteluamme ja vallankäytön käytänteitä, jotta muutos tapahtuisi. Miten kestämme ajatella tätä? En kysy, voimmeko lakata olemasta rasisteja, sillä rasismi on sietämätöntä. En puolusta ei-rasismia ”hengissäselviämisen” avulla. Sitä voisi puolustaa tieteellisesti, mutta puolustan sitä nyt tässä vain näin: toteamalla, että se on historiallinen luomus ja voi siis kadota ja sen pitää kadota, koska haluamme sen katoavan ja koska se on sietämätöntä.